Suomeksi

Ylva Holländer, 2014Huumori ja leikkimielisyys sävyttävät Ylva Holländerin (s. 1955) teoksia, mutta taustalta löytyy myös aina vakavampia olemassaolon peruskysymyksiä. Luonto ja taidehistoria ovat hänelle toistuvia inspiraation lähteitä. Hän ajattelee kuvissa ja hänen teoksensa toimivat täten perustana filosofisille pohdinnoille. Holländerin monimuotoiset veistokset näyttäytvät eräänlaisina suurina tietosanakirjoina, joissa hän tutkii elämän olemusta. Kaikki vaikuttaa mahtuvan mukaan yhteen kokonaisuuteen. Holländer valitsee ilmaisumuotonsa sisällön mukaan monipuolisesti. Hänen värikylläiset maalauksensakin pyrkivät kolmiulotteisuuteen.

Holländerin tarkat piirrokset ovat saaneet inspiraationsa 1700-luvun luonnontieteellisistä tutkielmista, mutta poikkeavat tieteellisyydestä niiden taiteellisen ja leikkimielisen ulottuvuuden kautta. Suurten pellavapaperipallojen sisään rakennetuista pienoismaailmoista katsoja löytää pieniä ihmisluurankoja arkisissa askareissaan. Holländer riisuu ihmiskehon sekä vaatteistaan että sosiaalisista merkityksistään. Pikkutarkoissa tussipiirustuksissaan hän osoittaa viehtymystään yksityiskohtiin; näistä pienistä fragmenteista rakentuu suuria kokonaisuuksia. Kyseessä on hidas ja meditatiivinen tapa työskennellä joka eroaa voimakkaasti tämän päivän digitaalisesta kuvamaailmasta. Juurien, säikeiden ja viivojen toistuva leikki muodostaa loppumattoman kuvavirran. Elämänkierto ilmenee syntymän, kukinnan, rappeutumisen ja kuoleman kuvissa. Jokaiseen siemeneen on ohjelmoitu siitä itävä elämä. Holländer tarkastelee ympäristöä ilmiönä, kantaa ottamatta ja liittämättä sitä ennaltamääriteltyyn aikaan tai paikkaan. Hänen teoksissaan ihminen ei ole luomakunnan kruunu;  bakteerit ja madot ovat yhtä tärkeitä – elämän merkityksellisyys löytyy elämästä itsestään.

Camilla Granbacka
kriitikko, taidehistorioitsija